22.6.2011

Diili-tyylillä maaseututaitajia

Yksi Maaseutu opettaa -hankkeen loppuhuipennuksista oli Maaseututaitaja -tapahtuma Savon ammatti- ja aikuisopistolla Muuruvedellä tiistaina 24.5. Tapahtumassa viiden pilottikoulun oppilaita otti leikkimielisesti mittaa toisistaan Diili-ohjelman hengessä. Neljän tai viiden oppilaan ryhmille tehtäviä oli antamassa kolme kummiyrittäjää: Jyrki Happonen Uudistalon maaseutumatkailu Oy:stä, Toivo Laitinen Topin maatilamyymälä Oy:stä ja lammastilallinen Marja Liisa Leskinen.  Tehtävät olivat seuraavanlaiset:

  • Miten kerrot muille nuorille, että suomalainen lähiruoka on hyvää?
  • Topin maatilamyymälä tarvitsee väliaikaista työvoimaa aika ajoin. Miten teet Topilla tehtävän työn nuorille tiedoksi ja houkuttelevaksi?
  • Miten markkinoit villasukat Afrikkaan?

Nuoret tekivät tehtäviä innokkaasti ja paneutuen. Kaikilta ryhmiltä löytyi oikein hyvin perusteluita, miksi vaikkapa lähiruoka on hyvää. Lisäksi usealla ryhmällä oli hyviä ideoita siihen, miten asia kohderyhmälle esitetään. Tehtävän antaneilla kummiyrittäjillä olikin vaikea tehtävä valita paras joukkue.  Kummiyrittäjä Marja Liisa Leskinen kommentoi Koillis-Savo -lehden jutussa (30.5.2011): ”On täällä hirmu hyviä pointteja. On otettu huomioon monia näkökantoja, niin kuin nyt tuossakin tämä vanha totuus, että villa on pakkasella lämmin ja helteellä viileä.”


Juankosken koulun oppilaat kommentoivat päivää seuraavasti:

”Emme voittaneet, mutta ei se haitannut. Oli mukava päivä”

”Tehtävä vaikutti aluksi melko vaikealta, mutta ideoita alkoi vähitellen syntyä. Meillä oli melko vapaat kädet ideoidemme toteuttamiseen. Teimme mainosjulisteen ja haitariesitteen. Päiviä oli onnistunut. Toivottavasti siitä tulee jokavuotinen tapahtuma.”

”Se oli ihan jees systeemi, ruoat oli hyviä ja nälkä ei päässyt yllättämään”

”Minusta tehtävä oli ihan mukava, mutta meinasi tulla kiire sen teossa.”

”Opin uusia asioita luomuviljelystä”

Maaseututaitaja -tapahtuma tullaan varmuudella toteuttamaan uudestaan! Nyt pitää vain pohtia, miten kehitämme tapahtumasta vieläkin paremman. Oppilaiden kommenteissakin esiin tullut kiire pitäisi jatkossa saada poistettua. Nyt kuitenkin päivä jäi suhteellisen lyhyeksi pitkien matkojen takia, kauimmaiset kisailijat tulivat Kiuruvedeltä asti.  Lisäksi toiveissa on, että jatkossa ehdittäisiin ottaa mukaan myös käytännönläheisiä tehtäviä enemmän. Tällä kertaa iltapäivän kevennystehtävässä nuoret arvuuttelivat vasikoiden rotuja ja tunnistivat kasveja. Samalla tutustuttiin Muuruveden tiloihin, navettaan, puutarhaan ja asuntolaan.

14.6.2011

”Kunnollista, kun ei tarttenu koulussa istua”

Kevätlukukauden toiseksi viimeisellä viikolla kävi Vesannon yhtenäiskoulun kahdeksannen luokan 23 maa- ja metsätalouden opiskelijaa opettajineen vierailulla kummitiloilla. Haataisten luona Iisakkilassa seurattiin lihanaudan elinkaarta, keskusteltiin kylvölannoittimen äärellä pellon kevättöistä ja ihasteltiin kissanpentuja. Mäntylässä Riikosen Aila kertoi lypsykarjataloudesta ja hevostenhoidosta. Kylvötyöt olivat käynnissä myös tällä tilalla, joten päästiin mm. tunnistamaan eri kasvien siemeniä sekä maatalouskoneita. Seuralliset vuohet tekivät tuttavuutta kanssamme. Retkellä oltiin reippaalla ja uteliaalla mielellä kauniissa kevätsäässä eikä tilataksiin mukanamme kulkeutunut asiaankuuluva säilörehun tuoksahduskaan tuntunut ketään haittaavan.

Koulumme yhdeksäsluokkalaisten tehtävänä oli kirjallisesti muistella Maaseutu opettaa -hankkeiden aikana kertyneitä oppimiskokemuksiaan. Tekstiä paperille kertyi kovin niukasti, mutta monta mieleen jäänyttä ja kiinnostavaa kokemusta käytiin kyllä virkeästi läpi suullisesti. Riuttalan talomuseo, Rytsyretkien hevoset, Sorvisopen taidokkaat tuotteet, Ponssella vierailu sekä Muamessut herättivät vilkasta keskustelua. ”Kunnollista, kun ei tarttenu koulussa istua ja aina sieltä on jottain kivvaa löytyny”, oli muistelusten lopputulos.

Hankkeen loppuseminaari osui kiireiseen vaiheeseen kevättä, mutta onneksi henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen ja yleensä pulmiin keksitään joku ratkaisu. Neljännellä yrittämällä löytyi opettaja, joka pystyi Koivumäen kartanoon kyseisenä päivänä suunnistamaan! Monta kokemusta rikkaampina ja uusia, hankkeiden aikana testattuja toimintamalleja käyttöömme saaneina katselemme nyt jo kovasti eteenpäin kohti tulevaa lukuvuotta ja uusia kujeita. SUURI kiitos Niinalle ja kaikille muille yhteistyökumppaneille. ”Vasikat” ovat jo kesälaitumilla ja heinäkuussa sinne suuntaavat myös vanhemmat ”naudat” ennen uutta talviruokintakautta.

Anna-Maija Saikku, Vesannon yhtenäiskoulun pedagoginen rehtori

17.5.2011

Kipinöitä syttyy!

Maaseutu opettaa -hankkeen yksi tavoitteista on ollut sytyttää kipinöitä niin nuorten kuin opettajienkin päihin. Tämmöisiäkin ammatteja on olemassa! Tuohan voisi olla hauskaa! Näin ne lehmät elelevät! Tämmöistäkö se motokuskin homma onkin! Usein tavoitteesta kertoessani olen käyttänyt esimerkkinä itseäni. Voin nimittäin kiittää omasta ammatinvalinnastani opinto-ohjaajaani. Hän kertoi sellaisesta ammatista kuin metsänhoitaja. Perustarinan lisäksi hän näytti videon, jossa ammattia esiteltiin. Videossa metsänhoitaja ensin istui konttorissaan tutkimassa karttoja. Sitten hän lähti autollansa huristelemaan. Aikansa autoiltuaan metsänhoitaja otti auton perästä metsäsukset ja lähti hiihtämään, varmaan jotain leimikkoa tarkastamaan. Silloin minuun kolahti: onpa kiva ammatti, kun pääsee työaikana hiihtämään! Olin silloin nimittäin kova kilpahiihtäjä. Vaikka videon todenmukaisuudesta voi olla monta mieltä, se vaikutti minuun. Ammatinvalintaa tosissani miettiessäni lukion loppuvaiheessa, metsänhoitaja nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Eli kipinä oli syttynyt!

Nyt ollaan Maaseutu opettaa -hankkeessa siinä vaiheessa, että aikaan saatuja kipinöitä pitäisi tavalla tai toisella arvioida. Hanke on päättymässä heinäkuun lopussa. Kevään ja kesän mittaan arviointia tehdään monin eri tavoin. Se tulee näkymään myös Maaseutu opettaa -blogissa. Seuraavana vuorossa on kuitenkin hankkeen päätösseminaari torstaina 26.5. Koivumäen kartanossa!